Läsnäolon oppitunti
Kesä 2018 ja olen businesstapaamisessa potentiaalisen uuden kumppanin kanssa. Olemme puhuneet pari kertaa puhelimitse ja vaihtaneet muutamat sähköpostit. Tapaamisen agendana on selvitellä kohtaavatko odotukset ja tavoitteet puolin ja toisin. Jo ennen kuin tarjoilija on tuonut tilauksen pöytään treffikumppanini on ehtinyt vastata kahteen puheluun ja vilkuilee näyttöään kiivaasti. Koitan pitää oman mieleni avoimena ja hyväksyä vastapuolen jaetun läsnäolon. Huomaan aina puhuessani, että vastapuoli valahtaa muihin ajatuksiin, nyökkäilee oudoissa kohdissa ja pyytää toistamaan kysymyksiäni uudelleen.
Alan loukkaantua, en kuitenkaan kehtaa sanoa sitä hänelle, tuntemattomalle. Pidän hymyn kasvoillani tapaamisen loppuun saakka ja jäämme “kuulolle”. Tässä olisi paikka tuntea olonsa nöyryytetyksi, tuntea häpeää siitä, ettei vastapuoli kiinnostunut minusta. Tunnen oloni kuitenkin kevyeksi, tuon ihmisen merkitys minulle oli havahtua läsnäololle.
Unbearable Lightness of Being
Läsnäolo on olemisen sietämätöntä keveyttä, tietoista olemista. Ei ajattelua, ei pyrkimystä vaikuttaa toisen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Ajatuksista, analysoinnista ja ratkaisukeskeisyydestä irti päästämistä. Siis hirveän hankalaa. Suorastaan sietämätöntä pysähtyä, kun mieleen nousee tunteita ja ajatuksia jotka huutavat reagointia. Kuitenkin höyhenen kevyttä leijailua pienissä hetkissä, jossa tunteet, ajatukset, asiat, ihmiset, ympäristö ajelehtivat ohi ja sinä vain havainnoit uteliaana kuin lapsi tätä kaikkea. Uteliaisuus, siitä myös Riikka Tanner kirjoitti pari päivää sitten blogissaan -> Voisiko uteliaisuudesta rakentaa strategisen kyvykkyyden ja sitä kautta organisaation kilpailuetutekijän? Miten uteliaisuutta kultivoidaan? Miten rakennetaan organisaatiosta utelias?
“ Mitä jos johtaisimmekin tulevaisuuden organisaatioita läsnäololla? “
Vien Riikan kirjoittamia ajatuksia vielä edemmäs. Mitä jos johtaisimmekin tulevaisuuden organisaatioissa läsnäololla? Puhuttiin sitten uteliaisuudesta, luovuudesta tai innovaatiokyvystä, kaikki ne vaativat meiltä kykyä karsia tekemistämme ja panostaa olemiseen. Lapset ovat tässä mestareita. Ihmettely ja havainnointi on heille mitä hauskinta leikkiä. Pientä lasta aamiaispöydässä on kiehtovaa katsoa. Pullea käsi työntää kaurapuuroa lautasen laidalta toiselle, taiteilija maalaa luomustaan hetkessä. Väillä sitä on katseltava pää vinossa, välillä jopa käännettävä ylösalaisin, jotta havaitsee mitä kuvioita siitä sitten löytää.
Ammattitaitelijoiden keskellä työskennellessäni moni kuvasi läsnäolon tilaa tylsyytenä. Vasta tylsyyden äärellä, mistä virikkeet on karsittu pois, alkaa syntyä jotain uutta. Olemisen tilassa syntyy luovuutta, johon myös uteliaisuus meitä houkuttelee. Herää luontainen kiinnostus ja halu tietää sekä ymmärtää, oppia ja kehittää itseään.
Läsnäoleva esimies on kultakimpale alaiselleen
Hektinen työelämä, monialaisuus sekä lisääntyneet vaatimukset kompetenssin jatkuvaan kehittämiseen tarvitsevat tasapainoksi läsnäoloa, keskittymistä ja vahvaa itsensä havainnointia. Alaisia eniten motivoiva tekijä on läsnäoleva esimies.
Läsnäoleva esimies on suorastaan kultakimpale alaiselleen. Läsnäolo näkyy alaiselle esimiehen halukkuutena kohdata. Jaettuihin kalentereihin on varattu yhteistä aikaa ja kohdatessa ilmeet, eleet, äänensävy viestivät siitä, että haluan kuulla ajatuksiasi, mielipiteesi on tärkeä minulle, sinä olet arvokas. Läsnäoleva esimies kykenee olemaan tietoisesti läsnä alaiselleen hetkissä, jossa esimiestä tarvitaan. Esimiehet ovat avainasemassa, kun puhutaan avoimen yrityskulttuurin kehittämisestä ja hyvinvoivasta työyhteisöstä.
-> Millaista kulttuuria työpaikoilla luodaan, kuinka läsnäolo näkyy meidän työyhteisössä?
-> Pitäisikö koko ajan olla jossain muualla, kuin tässä hetkessä?
-> Kilpaillaanko meillä siinä, kuka on kiireisin, kellä on eniten tärkeitä asioita hoidettavanaan?
Läsnäolon hyödyt ehkä jo tiedostetaan, mutta sen todellista arvoa ei tunnusteta. Keinoja ei ehkä ole ja läsnäolon taito vaatii harjoittelua.
Esimiehen läsnäolotaidon kehittäminen alkaa oman läsnäolon havainnoimisella
Se, että pystyy olemaan läsnä toiselle vaatii ensin sen, että pystyy olemaan läsnä itselleen. Mitä paremmin ymmärrät itseäsi ja tiedostat tyypillisiä tapojasi ajatella ja reagoida eri tilanteissa, sitä helpompi sinun on pysähtyä ja olla läsnä. Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo ohjaa keskittymään nykyhetkeen ja helpottaa painetilanteissa toimimista. Mentalisaatio on taas avain toisen ihmisen mielen ymmärtämiseen ja kykyä samanaikaisesti havainnoida sekä omaa että toisen mielentilaa. Väsyneenä ja stressaantuneena läsnäoleminen on haastavaa, koska kehon ja mielen huomio on palautumisessa. Valvonut ihminen on 60% reaktiivisempi emotionaalisesti kuin hyvin nukkunut, joten huonosti palautunut esimies on todennäköisesti myös huonommin läsnäoleva esimies. Palautumiseen ja läsnäolotaidon harjoitteluun kannattaa siis panostaa!
Miten saan itseni läsnä tähän hetkeen?
- Pystynkö olemaan läsnä itseni kanssa?
- Pystynkö olemaan läsnä toiselle?
- Entä kun kohtaan epämiellyttävän tilanteen tai ihmisen, jonka kanssa vuorovaikutus on hankalaa, mitä tapahtuu läsnäololleni?
- Kun olen palautunut heikosti ja tunnen oloni väsyneeksi, pystynkö silloin olemaan läsnä muille?
- Millaisia vaikutuksia kiireellä on läsnäolooni?
- Millaisina koen pysähtymisen ja läsnäoloharjoitukset?